1.0. Komisyrjäänin yleiskielen äännejärjestelmä on (eräitä distributionaalisia eroja lukuun ottamatta) sama kuin komipermjakin ja udmurtin yleiskielten, joten jos jompikumpi niistä on hallussa, ei varmaan kannata tuhlata aikaa tähän.
1.1. Vokalismi
Komisyrjäänin yleiskieli, niin kuin kaikki permiläiset kirjakielet (paitsi ehkä Jaźvan komi) tuntee seitsemän vokaalia.
i y* u
e ö* o
a
*Tässä täytyy tietää, että kyse on laveista keskivokaaleista, ei suomalaistyyppisistä pyöreistä etuvokaaleista. Helppouden ja myös havainnollisuuden takia käytän niistä merkkejä y (lavea suppea keskivokaali) ja ö (lavea välinen keskivokaali), mikä on muutoinkin varsin yleinen käytäntö. Keskivokaalien erotteleminen toisistansa on useille hankalaa, jos ei ennestänsä osaa kieliä, joilla on sama vokaalijärjestelmä.
Permiläisissä yleiskielissä ei ole vokaaliharmoniaa tai muitakaan vastaavia pitkäkomponentteja. Murteissa palataalinen konsonantti saattaa määrittää edeltävän konsonantin laatua, ts. y:sta saattaa tulla i palataalisuusassimilaatioon verrattavan ilmiön seurauksena. Jaźvan komin vokalismi on erilainen, mutta siitä en tiedä paljoakaan.
1.2. Konsonantismi
m v p b
l n s z t d (c)
r š ž č ǯ
l’ ń j ś ź (щ) t’ d’ ć ʒ’
(x) k g
1.2.1. Likvidat
Komin yleiskieli tuntee kaksi lateraalia l ja l’ sekä yhden tremulantin r. Sananloppuinen ja vokaalia edeltävä arkkifoneemi l esiintyy v:nä, vrt. nyv – nylyd (vrt. udm. nyl – nylyd).
1.2.2. Nasaalit
Komin yleiskielessä on kolme nasaalia m, n ja ń. Viimeisin on palataalinen, muut ääntyvät pitkälti niin kuin suomessa.
1.2.3. Spirantit
Jossain ehkä spirantin ja puolivokaalin välissä heiluvat äänteet v ja j, jotka äännetään suunnilleen niin kuin suomessa, tosin v lienee frikatiivisempi.
1.2.4. Sibilantit
Permiläiset kielet tuntevat kuusi sibilanttia, mikä voi tuottaa suomen puhujille vaikeuksia. Suomen ainoata sibilanttia vastaa pitkälti s, joka on komissa kuitenkin vähän etisempi. Sen soinnillinen pari on z. Alveolaarisia (tai joittenkuitten mukaan jopa retrofleksisiä; myös kakuminaalisia) ovat sibilantit š ja ž. Kirjaimilla ś ja ź merkitsemäni sibilantit ovat oikeastaan ennemminkin alveolaaristen sibilanttien liudentuneita pareja, ts. ne ääntyvät eri tavalla kuin esimerkiksi venäjän liudentuneet (”pehmeät”) sibilantit. Vertailukohtaa kannattaa hakea esimerkiksi puolasta.
1.2.5. Klusiilit
Klusiileja on kahdeksan. Huomaa soinnillisuusoppositio ja palataaliset klusiilit.
1.2.6. Affrikaatat
Permiläiset yleiskielet tuntevat neljä affrikaattaa: soinnittoman ja soinnillisen alveolaarisen ja palataalisen. Kokemukseni mukaan tämä on ylivoimaista lähes jokaiselle suomalaiselle, mutta taas vertailukohtaa kannattaa hakea mieluummin vaikkapa puolasta kuin venäjästä.
1.2.7. Yleistä konsonantistosta
Huomionarvoisia seikkoja ovat konsonanttien soinnillisuus- ja palataalisuusoppositio. Jälkimmäinen periytyy jo uralilaisesta kantakielestä, mutta ensimmäinen on kantapermiläinen uudennos, jonka alullepanijana pidetään denasalisaatiota. Siitä se on laajentunut myös muualle, esim. sanan alkuun, jossa kyseistä muutosta ei tietenkään ole voinut tapahtua. Palataalisuusoppositio on luonteenomainen miltei kaikille uralilaisille kielille, vaikka se on hävinnyt itämerensuomesta. Suluissa olevat esiintyvät vain venäläisissä lainasanoissa. щ:n äännearvo on jotakuinkin śś, mutta komissa se voi vaihdella yksittäisten sanojen mukaan.
Turun Sugrit 